Olisi varmasti kohteliasta aluksi esittäytyä. Olen vuosimallia 1977 naisimmeinen Lounais-Suomesta. Perustin tämän blogin koska haluan jakaa tekemisen intoni muidenkin lukijoiden ja bloggaajien kanssa. Tuunaamiseni kohdistuu pääasiassa korujen tekemiseen, korttien valmistukseen, valokuvaukseen ja kaikenmoiseen kankaiden ja lankojen kanssa räpeltelyyn sekä luonnon materiaaleista askarteluun. Suunnitteilla on mm. omista valokuvista Photosopaten tuunata vaikka minkämoisia teoksia. Ja on tietysti hyötyä kun pitää suunnittelu ja toteutustyöstä kun opiskelen tällähetkellä muotoilua. Jos jonkun mielestä on kiva shoppailla vaatekaupoissa, minua taas EI saa ulos askarteluliikkeistä, kangaskaupoista tai kirppareilta. Ensimmäisessä kuvassa suunnittelen taas jotain projektia, varmasti! (Kuva 1).

Kuva 1. Minä Kaisa eli Kaysas Creatives Blogin pitäjä

Kirpputorilta käteeni tarttuukin usein kangasta, nappeja, korunosia jne. Ja nyt myönnän sen: harrastan dyyksimistä. Eli suomeksi toisten roskisten koluamista. Paitsi omakotitalojen roskikset jätän rauhaan. Tulee samalla harrastettua roppakaupalla kierrätystä, koska en ikinä voi tajuta että meidänkin 70 neliöinen kaksio on sisustettu kokonaan kierrätystavaralla tai vähintään itsetehdyllä ja tuunatulla. No opiskelijapariskunnalle tämä on tietenkin taivaallista! 

Esittelen tässä samalla maailman ihanimman nelilukuisen perheeni johon kuuluu kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Toisessa kuvassa kokkaa toinen puoliskoni ja kihlattuni Kaitsu (Kuva 2).

Kuva 2. Kaitsu kesäkokkina

Hän on todellakin innokas kokki [jääpähän minulla aikaa enemmän askarteluun] ja ei vain innokas, vaan niin taidokas että olenkin sulaa vahaa aina Kaitsun ruoan jälkeen ;-). Hän on myös taitava taidepuuseppä ja annankin isommat projektit huoletta hänen harteilleen. Kaitsu pitää myös kuvaamisesta ja hallitsee myös sen, jotenka ruoka-annosten kuvaaminen onkin meidän yhteinen harrastus kalastamisen, retkeilyn, roskalavojen katsastamisen ja nelijalkaistemme Nupun ja Liinun hoitamisen sekä lenkkeilyttämisen lisäksi. Luulen kun Kaitsu näkee blogini ei olisi vaikeaa suostutella häntä pitämään ruoka-aiheista blogia.

Kokkailuun osallistuvat myös perheemme Dalmantiankoirat. Ikää näillä sinnikkäillä rouvilla on jo 12 ja 9 vuotta (Kuva 3.). Nuorempana tuli Nupun kanssa harrastettua vesipelastusta, agilityä ja pitkääkin pitempiä lenkkejä. Mitään huonokuntoisia mimmejä ei nämä kaksi pakkausta ole vieläkään, mutta Nuppu joutui 4-vuotiaana auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen oikea takatassunsa on jäänyt pahan näköiseksi vaikka täysin toimivaksi. Siitä edelleen kiitän Helsingin Eläinsairaalan ripeää ja todella inhimillistä hoitoa!

Kuva 3.  Nuppu (edessä) ja Liinu (takana)

Teksti ja Kuvat: Copyright Kaisa Rusanen 2013