Hölmösti sanottu, luovuus on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Kun ideoita piisaa pääkopassa ja tuntuu tulvivan ylikin, on joskus hyvä olla tekemättä tiettyä korttia tai korua sillä hetkellä loppuun, kun olisikin aivan super hieno ja bueno idea valokuvausta tai kuvankäsittelyä ajatellen, tai vaikka tilkkutyötä, tai kesken virkattua liinaa varten. Joskus tuntuu että ideoita on ja tulee ja menee päässä koko ajan sitä tahtia että aloin miettiä miten on syntynyt ne just parhaimmat lampunpäälliset, tai se kaunein kaulakoru josta ei koskaan luopuisi.

Ihmispäämme toimii ideahautomona ja esimerkiksi tämä blogi hyvänä älynväläysten säilömönä ja itsetutkiskelun aineettomana huoneena, jonne vain päätyy ne valmiit parhaimmat tehdyt jutut. Viimeksi eilen tein valmiiksi korun, jonka olin aloittanut kaksi vuotta sitten. Ajattelin jo purkaa korun kunnes sen malli ratkesi kuin itsestään, jyvä eli juuri se oikea vaihtoehto pulpahti pintaan kymmenien akanoiden seasta.

Kun on aloittanut jonkun projektin joka alkuun on "maistunut suklaalta", onkin jo yht´äkkiä tullut tehtyä liian paljon ja suklaa on muuttunut "marsipaanikakuksi". Tämä koskee niitä ihmisiä jotka rakastavat suklaata ja inhoavat marsipaania :-). Kaikille löytyisi kuitenkin se oikeanlainen vertaus. Joskus vaan menee pannukakuksi ja monesti juuri ainakin minulla siksi että laitan liikaa, liikaa ja liikaa. Ja saumurilla ommellessa tai liimatessa kuivakukkia korttiin ei voi painaa undo-nappulaa.

Niitä pannukakkujakaan ei kannata lokeille heti heittää. Pannukakustakin voi saada täysin muussa yhteydessä, eri ajassa ja paikassa juuri sen täydellisen, tai ainakin lähes =). Kuvaan 1. visioin näin blogin aloittamisen merkeissä hyvin simppelin kuvion, jossa on luovaa harrastusta tekevä ihminen taustalla ja kaavio, jonka prosessi toteutuu jokaisella ihmisellä lähes samoin kunhan se tärkein eli INSPIRAATIO puree oikean muhkean paukaman. Sitten ne pannaritkaan ei enää haittaa.

Kun ulkoiset ja sisäiset puitteet ovat kunnossa, kuin myös oikea hetki, paikka, aika, inspiraatio. Idean hautominen - välillä edetään, välillä pakitetaan - voi olla tuskallista toisinaan, mutta sieltä Sympaattisesta, Soljuvasta Ideoiden Virrasta pomppaa juuri se oikea idea, oikealla hetkellä, silloin ei kun kädet heilumaan ja mitä vaan tekeekin käsillään, antaa niillä parhaansa, silloin SYNTYY TÄHTIÄ :-)

Kuva 1.  Ideasta tuotteeksi-kuvio copyright Kaisa Rusanen 2013

Älkää ymmärtäkö väärin, Luovuudella ei oo mitään tekemistä kaavojen kanssa (paitsi ompelussa :-) Minussa vaan asuu myös pieni filosofi ja piti nyt totakin pohtia pohjamutia myöten ja sain aikaiseksi kuvan jonka lapsikin olisi voinut piirtää ja hiffata heti, mutta itelleni se naksautti jonkun ruuvin paikalleen. 

"VÄLILLÄ ON MYÖS PARAS ANTAA MENNÄ VAA, ILMAN MITÄÄN JÄRJEN SOLJUNTAA, antaa käsille ja luovuudelle se vapaus mikä ne on ansainnu ja ottaa sen aamun parhaimman kuvan, niin siit sun kuhast..." JABADABADOO....

Teksti ja kuvat Copyright Kaisa Rusanen 2013

Olisi varmasti kohteliasta aluksi esittäytyä. Olen vuosimallia 1977 naisimmeinen Lounais-Suomesta. Perustin tämän blogin koska haluan jakaa tekemisen intoni muidenkin lukijoiden ja bloggaajien kanssa. Tuunaamiseni kohdistuu pääasiassa korujen tekemiseen, korttien valmistukseen, valokuvaukseen ja kaikenmoiseen kankaiden ja lankojen kanssa räpeltelyyn sekä luonnon materiaaleista askarteluun. Suunnitteilla on mm. omista valokuvista Photosopaten tuunata vaikka minkämoisia teoksia. Ja on tietysti hyötyä kun pitää suunnittelu ja toteutustyöstä kun opiskelen tällähetkellä muotoilua. Jos jonkun mielestä on kiva shoppailla vaatekaupoissa, minua taas EI saa ulos askarteluliikkeistä, kangaskaupoista tai kirppareilta. Ensimmäisessä kuvassa suunnittelen taas jotain projektia, varmasti! (Kuva 1).

Kuva 1. Minä Kaisa eli Kaysas Creatives Blogin pitäjä

Kirpputorilta käteeni tarttuukin usein kangasta, nappeja, korunosia jne. Ja nyt myönnän sen: harrastan dyyksimistä. Eli suomeksi toisten roskisten koluamista. Paitsi omakotitalojen roskikset jätän rauhaan. Tulee samalla harrastettua roppakaupalla kierrätystä, koska en ikinä voi tajuta että meidänkin 70 neliöinen kaksio on sisustettu kokonaan kierrätystavaralla tai vähintään itsetehdyllä ja tuunatulla. No opiskelijapariskunnalle tämä on tietenkin taivaallista! 

Esittelen tässä samalla maailman ihanimman nelilukuisen perheeni johon kuuluu kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Toisessa kuvassa kokkaa toinen puoliskoni ja kihlattuni Kaitsu (Kuva 2).

Kuva 2. Kaitsu kesäkokkina

Hän on todellakin innokas kokki [jääpähän minulla aikaa enemmän askarteluun] ja ei vain innokas, vaan niin taidokas että olenkin sulaa vahaa aina Kaitsun ruoan jälkeen ;-). Hän on myös taitava taidepuuseppä ja annankin isommat projektit huoletta hänen harteilleen. Kaitsu pitää myös kuvaamisesta ja hallitsee myös sen, jotenka ruoka-annosten kuvaaminen onkin meidän yhteinen harrastus kalastamisen, retkeilyn, roskalavojen katsastamisen ja nelijalkaistemme Nupun ja Liinun hoitamisen sekä lenkkeilyttämisen lisäksi. Luulen kun Kaitsu näkee blogini ei olisi vaikeaa suostutella häntä pitämään ruoka-aiheista blogia.

Kokkailuun osallistuvat myös perheemme Dalmantiankoirat. Ikää näillä sinnikkäillä rouvilla on jo 12 ja 9 vuotta (Kuva 3.). Nuorempana tuli Nupun kanssa harrastettua vesipelastusta, agilityä ja pitkääkin pitempiä lenkkejä. Mitään huonokuntoisia mimmejä ei nämä kaksi pakkausta ole vieläkään, mutta Nuppu joutui 4-vuotiaana auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen oikea takatassunsa on jäänyt pahan näköiseksi vaikka täysin toimivaksi. Siitä edelleen kiitän Helsingin Eläinsairaalan ripeää ja todella inhimillistä hoitoa!

Kuva 3.  Nuppu (edessä) ja Liinu (takana)

Teksti ja Kuvat: Copyright Kaisa Rusanen 2013